Lähihistoriaa ns. luovan luokan näkökulmasta. Pomerantsev väittää että on tapahtunut muutos, nyt joutuvat toimittajat valitsemaan.
"In this new era the rules of the game have changed. During the era of shape-shifting one could be both a liberal and work for the Kremlin: everything was play and nothing was taken seriously. Now you have to make a decision: either you back the use of orphans as a political weapon or you don't; either you support the imprisonment of Pussy Riot or you don't. "
http://www.eurozine.com/articles/2013-06-14-pomerantsev-en.html
tiistai 18. kesäkuuta 2013
maanantai 8. marraskuuta 2010
Oma hidasälyisyys ja luottavaisuus askarruttaa
Astuin lähiössä junasta kantamuksineni ja reitti oli selvä kun olin sen kartasta katsonut, kävelyteitä ja alle 10 minuuttia arvioitu aika. Sattui paikalle tuttava joka oli menossa samaan paikkaan ja hänellä oli tuttu vastassa joka tuntisi tien.
Käveltiin, opastaja ilmoittikin että hän luuli että minä tunnen tien, koska oli paikallisia luotin enemmän hänen tietämykseensä. Olimme eksyksissä. Kaveri kaivoi puhelimestaan reittiopastimen ja alkoi seurata sieltä kuuluvaa opastusta. Näin tuttuja kujannimiä joita olin etukäteen katsonut, olimme paikan vieressa. Hän sanoi että ei sinne, ja seurasi puhelimesta kuuluvaa ohjetta. Pitkä kierros vielä. Aloin tajuta että nyt on jotain pielessä.
20 minuuttia oli kävelty ja minulla alkoi olla kiire ja kantamukset painoivat. Puhelimesta tuleva reittiseloste oli tarkoitettu autoilijoille ja kyseessä oli iso alue missä oli kävelyteitä, oivalsin että toinen ei tajunnut tätä ja, siitä ylimääräiset kierrokset. Miksi hän ei tajunnut tätä, itsestäänselvää asiaa? Aloin ymmärtää että olisi ollut viisaampaa kulkea suunnitelmani mukaan.Ymmärsin myös miksi hän ei tajunnut kuunneltuani herrojen keskustelua, jotenkin toistaitoista väkeä. Lopulta pääsimme perille, ja minulle tuli kiire laittaa kamat valmiiksi. Eniten asiassa vaivaa oma hidasälyisyys, ja ehkä liika luottavaisuus.
Humppa sitten raikasi 4-5 tuntia.. Pari tuntia sen jälkeen vielä roudausta vokalistin kanssa ja tehtävä oli täytetty, ja sitten kotimatkalle.
Käveltiin, opastaja ilmoittikin että hän luuli että minä tunnen tien, koska oli paikallisia luotin enemmän hänen tietämykseensä. Olimme eksyksissä. Kaveri kaivoi puhelimestaan reittiopastimen ja alkoi seurata sieltä kuuluvaa opastusta. Näin tuttuja kujannimiä joita olin etukäteen katsonut, olimme paikan vieressa. Hän sanoi että ei sinne, ja seurasi puhelimesta kuuluvaa ohjetta. Pitkä kierros vielä. Aloin tajuta että nyt on jotain pielessä.
20 minuuttia oli kävelty ja minulla alkoi olla kiire ja kantamukset painoivat. Puhelimesta tuleva reittiseloste oli tarkoitettu autoilijoille ja kyseessä oli iso alue missä oli kävelyteitä, oivalsin että toinen ei tajunnut tätä ja, siitä ylimääräiset kierrokset. Miksi hän ei tajunnut tätä, itsestäänselvää asiaa? Aloin ymmärtää että olisi ollut viisaampaa kulkea suunnitelmani mukaan.Ymmärsin myös miksi hän ei tajunnut kuunneltuani herrojen keskustelua, jotenkin toistaitoista väkeä. Lopulta pääsimme perille, ja minulle tuli kiire laittaa kamat valmiiksi. Eniten asiassa vaivaa oma hidasälyisyys, ja ehkä liika luottavaisuus.
Humppa sitten raikasi 4-5 tuntia.. Pari tuntia sen jälkeen vielä roudausta vokalistin kanssa ja tehtävä oli täytetty, ja sitten kotimatkalle.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Radiotallenteita netissä
Kuuntelin radiota, netistä. Parempi korva poispäin kajareista, se jossa on parhaillaan Remowaxia kohti kajareita, johtuen tuolin sijainnista, puheohjelmaa pystyy kuuntelemaan tällä monosysteemillä. Imelda May ja Higham olivat Njassan vieraana, tietysti keikkaa puffaamassa. . Burleskia kehuivat katsoneensa Suomessa. Englannin politiikasta, että siellä on vaihteeksi uutta mahdollisuutta, mutta kuitenkin heidän työnsä on piristää politiikan masentamia ihmisiä.
Toisessa tallenteessa haastateltava Wade Mikkola kertoi soittaneensa ammattimaisesti jazzia 33 vuotta. Mainosti tapahtumaa jossa palkitaan tämän vuoden jazzdiggari. Tuli olemaan Tarja Halonen. Pianistina illan orkesterissa mainittiin olevan lehtimieheksikin tietämäni V. Hakkarainen.
Tapahtumia, kommentteja uutisia, keskusteluja, fiksuja kirjoituksia ja hölmöjäkin on bloggerissa ja muualla - joku seuraa ja kommentoi paljon, renesanssi-ihmisiä(?), tulee lievä tarve ottaa itsekin kantaa kun selailee ja lukee. Se että toiset syventyvät mikroavaruuteen, askartelevat pitkään yksittäisten asioiden parissa - luovat niistä uusia maailmoja, on toisella tavalla arvokasta.
Toisessa tallenteessa haastateltava Wade Mikkola kertoi soittaneensa ammattimaisesti jazzia 33 vuotta. Mainosti tapahtumaa jossa palkitaan tämän vuoden jazzdiggari. Tuli olemaan Tarja Halonen. Pianistina illan orkesterissa mainittiin olevan lehtimieheksikin tietämäni V. Hakkarainen.
Tapahtumia, kommentteja uutisia, keskusteluja, fiksuja kirjoituksia ja hölmöjäkin on bloggerissa ja muualla - joku seuraa ja kommentoi paljon, renesanssi-ihmisiä(?), tulee lievä tarve ottaa itsekin kantaa kun selailee ja lukee. Se että toiset syventyvät mikroavaruuteen, askartelevat pitkään yksittäisten asioiden parissa - luovat niistä uusia maailmoja, on toisella tavalla arvokasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
