Oma hidasälyisyys ja luottavaisuus askarruttaa

Astuin lähiössä junasta kantamuksineni ja reitti oli selvä kun olin sen kartasta katsonut, kävelyteitä ja alle 10 minuuttia arvioitu aika.  Sattui paikalle tuttava joka oli menossa samaan paikkaan ja hänellä oli tuttu vastassa joka tuntisi tien.

Käveltiin, opastaja ilmoittikin että hän luuli että minä tunnen tien, koska oli paikallisia luotin enemmän hänen tietämykseensä. Olimme eksyksissä. Kaveri kaivoi puhelimestaan reittiopastimen ja alkoi seurata sieltä kuuluvaa opastusta. Näin tuttuja kujannimiä joita olin etukäteen katsonut, olimme paikan vieressa. Hän sanoi että ei sinne, ja seurasi puhelimesta kuuluvaa ohjetta. Pitkä kierros vielä. Aloin tajuta että nyt on jotain pielessä.

20 minuuttia oli kävelty ja minulla alkoi olla kiire ja kantamukset painoivat. Puhelimesta tuleva reittiseloste oli tarkoitettu autoilijoille ja kyseessä oli iso alue missä oli kävelyteitä, oivalsin että toinen ei tajunnut tätä ja, siitä ylimääräiset kierrokset. Miksi hän ei tajunnut tätä, itsestäänselvää asiaa? Aloin ymmärtää että olisi ollut viisaampaa kulkea suunnitelmani mukaan.Ymmärsin myös miksi hän ei tajunnut kuunneltuani herrojen keskustelua, jotenkin toistaitoista väkeä. Lopulta pääsimme perille, ja minulle tuli kiire laittaa kamat valmiiksi. Eniten asiassa vaivaa oma hidasälyisyys, ja ehkä liika luottavaisuus.

Humppa sitten raikasi 4-5 tuntia.. Pari tuntia sen jälkeen vielä roudausta vokalistin kanssa ja tehtävä oli täytetty, ja sitten kotimatkalle.